Opiskelupaineet ovat nyt taaksejäänyttä elämää. Opinnäytetyö on siis valmis, palautettu, ja kypsyysnäytekin tehty. Tutkintotodistusta ja tuloksia tässä siis enää odotellaan. Tunteet asian suhteen heilahtelee laidasta laitaan, toisina päivinä en voi uskoa onnistuneeni ja suurin piirtein kiljun riemusta, toisina taas mikään ei kiinnosta ja päämäärättömyys vetää mielialaa alaspäin. Pitää pysyä aktiivisena, liikunta pitää elämänsyrjässä kiinni.

Ostin uimahalliin kesäkortin (rajaton uintioikeus juhannukseen asti) ja nyt olenkin ahkerasti käynyt heittämässä kierroksia altaassa. Uinti on ihanaa, vielä kun oppisi muitakin uimatyylejä kuin sammakon. Samalla tulee ulkoiltuakin kiitettävästi kun uimahalli on 5km päässä kotoa ja kuljen matkat pyörällä. 

Melkein naapuriin on avattu kuntosali. Vakiosali meni kiinni kesäksi, joten kovasti himottaisi mennä testaamaan tuo lähisali. Niillä on varusteissa kahvakuuliakin! Ja sali on 24h auki, joten aikatauluongelmat olisivat historiaa. Harmi vaan, ettei näin toimeentulotuella elävällä ole kauheasti varaa salimaksuihin (varsinkin kun pitäisi maksaa kahden ihmisen saleilut). Jospa tuota jostain löytyisi nekin rahat, olisi kiva päästä taas puskemaan rautaa.

Olen koettanut perehtyä vegaaniruokavalioon, mutta tällä hetkellä koko homma on alkanut jossain määrin epäilyttää. En haluaisi syödä hirveitä määriä soijatuotteita ja kaura/riisimaitosysteemit ovat paitsi kalliita, myös rankasti käsiteltyjä. Haluan pitää kiinni puhtaan ruokavalion periaatteestani. Proteiinin tarpeellinen saanti huolestuttaa, olen niin tottunut syömään maitorahkaa ja kananmunia, että en tiedä osaanko olla ilman. Pitää vielä pohtia.

Ranskan avoin tennisturnaus on parhaillaan menossa. Rakastan tennistä, vaikka en sitä itse ole koskaan harrastanutkaan. Olen seurannut lajia jo vuosia, ehkä olisi aika jo aloittaa itsekin pelailemaan. Roger Federer on jo aikaa sitten ottanut henkisen valmentajan paikan mielessäni. Tyyppi on elämää suurempi. 

Parturiin ja uimaan, palailemisiin. 

 

 

 

Äääääääh. Nyt kun menin sitten asettamaan itselleni tavoitteita tuon painonpudotuksen suhteen niin yhtäkkiä millään muulla ei ole enää väliä kuin tuloksilla. Hyvin kulkevat treenit ja hyvä fiilis eivät merkkaa mitään, jos lukema vaa'alla ei pienene. Tyhmä, tyhmä minä. Taidanpa unohtaa koko vaa'an olemassa olon kuukaudeksi (en minä nyt päivittäin siinä ramppaakaan, mutta näköjään kerran viikossakin on jo liikaa), katsotaan sitten joskus toukokuulla onko mitään edistystä tapahtunut.

Toinen äääh-asia on rintalihakset. Hemmetin hemmetti kun mitään edistystä ei tunnu tapahtuvan! 5x5 penkkipunnerrus 25kg:lla (tangolla, ei rintaprässissä) jää aina muutamaa toistoa vajaaksi. Pystypunnerruksessa 5x5 20kg:lla sama juttu, mutta kuvittelisi rintalihaksissa nyt vähän enemmän voimaa olevan kuin hartioissa!? Ongelma taitaa olla siinä, että vasen puoli on selvästi heikompi, tai ainakin rintaprässillä testatessa tuntui enemmän ongelmia olevan juuri vasemman puolen kanssa. Ei kai se auta kun lisätä punnerruksia joka treeneihin ja tehdä penkkipunnerrusta käsipainoilla, niin ei pääse vasen puoli lepsuilemaan. 

Noita paria asiaa lukuunottamatta varsin hyvä viikko treenien suhteen. Pari salipäivää, pari lenkkipäivää, kuntonyrkkeilyä ja paljon venyttelyä. Pitää tässä alkaa pikkuhiljaa korvaamaan osa venyttelyistä joogalla, olen noita normivenytyksiä (staattisia) jo sen verran tehnyt, ettei niistä paljoa enempää hyötyä voi enää saada irti.

(Seuraan yleensä Pakkotoiston venyttelyopasta liikkeiden järjestyksessä ja lisäilen siihen jooga-liikkeitä ja dynaamisia/ballistisia venytyksiä tarpeen mukaan. Venyttelen 5-6 kertaa viikossa ja vähintään sen puoli tuntia kerrallaan, yleensä n. tunnin. Kyllä, olen venyttelyaddikti...) 

Hop hop, nyt vaihtamaan pyörään uusi rengas!

Edellisessä päivityksessä puhuin ruokavaliostani, joten puhutaanpa nyt sitten tavoitteista! Näillä kahdella kuitenkin jonkinnäköinen yhteys on. Projektini alussa tärkein pyrkimykseni oli olla hyväkuntoinen ja sitä myötä terve(empi) aikuinen. Viimeiset 16kk ovatkin saaneet aikaan huomattavia muutoksia sekä fyysisesti, että psyykkisesti. Minua on 16-17kg vähemmän ja nuo jäljelle jääneet 76kg ovat enemmän lihasta kuin läskiä. Mielialani ovat korkeammalla ja myös tasaisempia.

Mitä minä siis tällä hetkellä tavoittelen?  Edelleen sitä parempaa kuntoa.

Kesän aikana ajattelin pudottaa muutaman kilon lisää, suunnitelmissa olisi päästä alle 70kg viimeistään syksyyn mennessä. Olen viime aikoina lisännyt aerobista harjoittelua treeneihin ja samalla linjalla olisi tarkoitus jatkaa. Strong Liftsissä olen nyt päässyt hyvin alkuun, samoilla treeneillä mennään tässäkin. Ohjelmassa varmaankin myös uintia, tennistä ja (jos vain kunto kestää) parkouria.  

Ruokavalion yritän pitää kurissa, 1600kcal tienoilla, mutta mitenkään orjallisesti en aio kaloreita tuijottaa. Jos mieleni ei tästä yhtäkkiä muutu, kokeilen kesällä muutaman viikon ajan vegaanina elämistä. Saapa nähdä jääkö sitä sille tielle jos kerran aloittaa...

~ * ~

 

Jeps jeps, taas on yksi viikko ahkeraa opiskelua takana. Alan jo odottaa opparin deadlinea kun tiedän, että sitten voi ottaa lopultakin rennosti ja toteuttaa kaikki kivat projektit, joille nyt ei ole aikaa. Kasvimaan suunnittelu, kevätsuursiivous, kirpparipöydän järkkäily ja tietysti treenaus. 

Nyt alkaa muuten tuntua siltä, että kunto olisi todellakin noussut viime kuukausien aikana ja reippaasti. Lenkkeily on edelleen rankkaa, mutta siitä alkaa jo osata nauttia. Kuntonyrkkeily on niin uudenlaista liikuntaa verrattuna aikaisempiin kuntoiluihin, että siitä saa keho varmasti paljon irti vaikkei monta kertaa vielä olekaan takana. Uimassakin olen nyt pari kertaa käynyt ja nautin siitä todella. Yleistunne on ylipäätään se riemu ja tyydytys, minkä vain treenaamalla saa aikaan! Odotan todellakin valmistumista ja kesää, jolloin varmasti treenataan p a l j o n. 

Salilla tuli käytyä tuossa hetki sitten, ihan hyvin alkaa tuo Strong Lifts jo kulkea. Pystypunnerrukset, nuo rakkaat viholliseni, jäivät enää yhden toiston päähän täydellisestä 20kg:n  5x5 sarjasta! RRrrrgh, seuraavalla kerralla, rrrr! 

Enpäs ole tänne blogiin vielä kirjoittanut mitään ruokavaliostani. Aloitetaan vaikka siitä, että minä en laske kaloreita. En suostu siihen, vaikka neuroottinen osa minusta sitä kovasti haluaisikin. Omistan kyllä ruokavaa'an (löysin sellaisen uutena kirpparilta, 5€!), mutta käytän sitä suhteellisen harvoin. Olen perimmäiseltä luonnoltani hyvin järjestelmällinen ja tiedän, että jos alan laskea kaloreita niin sitten en muuta osaa enää ajatellakaan. Haluan, että ruoka on ruokaa, ei numeroita. 

Alkuvuodesta luovuin lihan syömisestä lähes kokonaan (olen viimeisen 3kk aikana syönyt lihaa kahdesti) ja päätin jatkaa elämääni pescovegetaristina. Eli syön siis kasvisruoan lisäksi kalaa ja äyriäisiä, maitotuotteita ja kananmunia. Olen aina pitänyt paljon kasvisruoasta, mutta jotenkin sitä ei tullut laitettua kuin korkeintaan kerran pari kuukaudessa. Lopulta päätin, että jos luovun lihansyönnistä, on minulla jotain motivaatiota laajentaa repertuaariani kasvisruoan saralla, ja hyvin on tuo suunnitelma toiminut! 

Ehkä tärkein suuntaviiva omassa ruokavaliossani on kuitenkin se, että pyrin syömään puhdasta, mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. Tähän muutokseen sain lopullisen sysäyksen luettuani Mats-Eric Nilssonin Petos lautasella ja Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta -kirjat. En halua syödä "ruoankaltaisiavalmisteita", joten einekset ja muut pitkälle jalostetut ruoka-ainekset olen julistanut pannaan. Onneksi olen jo vuosia sitten tottunut laittamaan itse ruokaa, joten kokkaaminen ei aiheuta sen suurempia ongelmia tai muutoksia. 

Tyypillisenä päivänä aikana syön siis jokseenkin näin:

kaurapuuroa, maitorahkaa, hedelmiä (mitä nyt milloinkin on sesongissa, tällä hetkellä verigreippiä ja appelsiineja), kasvis/kalaruokaa (papuja, tomaattia, kaalia, herkkusieniä, porkkanoita, punajuuria / seitiä, tonnikalaa, lohta, katkarapuja), kohtuullisesti nopeita hiilihydraatteja (riisiä tai pastaa, harvemmin perunoita), ruisleipää, pähkinöitä tai siemeniä, rasvatonta tai kevytmaitoa ja kahvia.

"Herkuista" pitää vielä sanoa sen verran, että en varsinaisesti kiellä itseltäni mitään, mutta jätettyäni ruokavaliostani pois pitkälle käsitellyt valmisteet, en ole sipsejä ja karkkeja juurikaan edes kaivannut. Jos haluan herkutella, teen herkkuni yleensä itse: ei ole pannukakun, banaanin, rahkan ja vaahterasiirapin voittanutta herkkua vielä kaupasta löytynyt, nam! Suklaansyönti on vuosien myötä jäänyt melkein itsestään pois, ehkä kerran kuukaudessa naistenvaivojen aikaan tekee edes mieli syödä sitä. Maraboun Premium Dark 86% -tummasuklaa on tällä hetkellä voittamaton suklaasuosikki.  

~ * ~

 

Jahas, rystyset ruhjeilla eilisen kuntonyrkkeilyn jäljiltä. Ei sillä, että ottaisin sen hakkaamisen turhan tosissaan mutta... No, syytän kyllä osaksi huonoja hanskoja noista ruhjeista. Käsisiteet onneksi tukevat ranteita sen verran hyvin, ettei pahempia ole vielä sattunut. Enää kaksi kertaa jäljellä peruskurssia! Saapa nähdä mitä sitä sitten keksii. Hullun hauskaa tuo touhu on kyllä, tehokasta kunnonkohotusta ja lisäksi saa vielä hakata aggressiot pihalle, mikäs sen parempaa.

Lauantaina sain lopultakin raahauduttua uimaan. Sain joululahjaksi 10 vapaalippua uimahallille, mutta en kiireistä / keleistä / rahapulasta johtuen ole ehtinyt niitä vielä kertaakaan käyttää, mutta nytpä tuli korjattua sekin asia! Onneksi hallilla oli suhteellisen vähän väkeä ja sain rauhassa uiskennella kierroksia omalla radallani, aivan ihanaa. Voisi viikonloppuna mennä taas uudestaan, kun mies on jujutsuleirillä. 
 

Heh! Teinpäs pari mukavaa nettilöytöä treenailuun liittyen!

www.heiaheia.com/  Olen ihan koukussa HeiaHeiaan! Löysin sen vasta vajaa viikko sitten, mutta jo nyt tuntuu ihanan motivoivalta nähdä omat liikunnat logattuna päivien ajalta. Naamakirjaan ei omia saavutuksiaan jaksa joka välissä olla tunkemassa, joten ihan kiva, että on edes joku paikka mihin kiljua omista tekemisistään haha.

kuntoplus.fi/reittisuunnittelu Juuri tällaista sivua olen etsinytkin! Vasta lenkkeilyn aloittaneena juostujen lenkkien pituutta on järkyttävän vaikea arvioida, mutta nytpä ne voi laskea etukäteen ja päättää reitin sen perusteella! Onhan se vähän pois siitä lenkkeilyn vapaudesta jos aina suunnittelee reitin etukäteen, mutta ainakin näin patologisen uteliaalle ihmiselle on helpottavaa tietää ne hölkätyt kilometrit niin tarkasti kuin mahdollista. 

Pariin otteeseen tehty taas kunnolla Strong Liftsiä miehen kanssa. Opiskelijoiden salivuorot menevät niin huonosti yhteen opinnäytetyön tekemisen kannalta, että ollaan koetettu pärjätä niillä painoilla mitä kotoa löytyy. Mikä tietysti menee vähän vaikeaksi kun meillä ei ole painoille telineitä, joten levytangon saaminen niskaan vaatii välillä hieman... luovempia otteita. Eli salille pitäisi päästä, oli aikaa eli ei, jos meinaa tuon ohjelman kanssa edistyä.