Blaah, on kyllä vähän puhti poissa meiningeistä. Pistän hormoonien syyksi viikonlopun / alkuviikon laiskottelun. Tänään taistelin pitkään itseni kanssa lähteäkö lenkille vaiko ei, ja valitettavasti erakko-Nikkuri voitti (taas, jälleen, huoh). 

Kotitreeneillä siis mennään vielä tämäkin päivä, kuntopyöräilyä + lihaskuntoliikkeitä. Tyhjää parempi kai se on sekin, meinaa vaan ahdistaa kun tietää, että lenkillä käyminen yksinkertaisesti olisi parempi vaihtoehto niin monessa suhteessa. Mutta jos kehittää lenkkeilystä aina tällaisen ahdistuksen päälleen niin onko sekään nyt sitten hyvä asia? Stressiä on muutenkin niskassa jo tarpeeksi, joten pitää yrittää ottaa edes treenauksen suhteen vähän kevyemmin eikä alkaa siitäkin ottamaan paineita. 

Ehkäpä huomenna sitten äijäkkeen kanssa ulkoilua. Kaksin on kummasti helpompi lähteä kuin yksin.