Tähän asenteeseen olen törmännyt viime aikoina muutamaan otteeseen ja jotenkin se särähtää omaan korvaan aika pahasti. Olen yrittänyt muistella, olenko itse ollut samaa mieltä ennen kuin aloitin kuntoilun. En lapsuudessa tai nuoruudessa koskaan varsinaisesti harrastanut urheilua. Kävin lapsena viikoittain uimassa ja arkiliikuntaa kertyi pyöräilystä,kävelystä, leikeistä etc. Myös aikuisiällä kuntoilu oli ennen elämänmuutosta melko vieras ilmiö, mutta en muista ajatelleeni, että liikunta olisi tylsää. Ei kiinnosta, ei huvita, ei jaksa, ei ehdi, ei viitsi, eikä mulla ole oikeita välineitä kuitenkaan. Näitä kaikkia tekosyitä käytin kyllä, mutta tylsää?

Tuntevatko ihmiset niin paljon syyllisyyttä omasta liikkumattomuudestaan, että projisoivat katkeruutensa siihen, että liikunta nyt vain on tylsää ja siinäpä se. Jos liikunnasta tekee itselleen pakkopullaa ja suorittamista, niin voin kuvitella, että lenkillä juokseminen tuntuu tylsältä. 

~ * ~

 

Pääsiäinen meni varsin kivasti. Hyvää ruokaa, kohtuullisesti liikuntaa ja rentoa elämää. Viisaudenhampaat ovat parantuneet mallikkaasti ja eilen uskalsinkin tehdä jo vähän voimanostotreeniä. Hyvältä tuntuu! Asfaltilla hölkkäily pitää koettaa aloittaa varovasti, tuntuu se sen verran kovemmin ottavan lihaksiin kuin luminen tie.

 

Lähitulevaisuuden liikuntasuunnitelmia:

-uimassa pitäisi päästä käymään

-haluan hyppynarun!

-tutki kahvakuulatreenausta

-tutki mahdollisuuksia päästä hakkaamaan säkkiä (salit,  säkki omaksi?)